Torvela
Torvelaksi kutsutaan Kuhmoisten Pataveden kylän länsiosaa Säynätjärven ympäristössä. Säynätjärven ympäristössä on ollut kirkonkylän talojen kaski- ja niittymaita, joilla tehtiin kesäisin heinää ja laidunnettiin karjaa. Iltaisin kutsuttiin karja ja paimenet yhteen kokoon torven toitotuksella, ja kerrotaan, että seutua on siitä syystä alettu kutsua Torvelaksi ja ajan mittaan Torvelan pitäjäksi tai seurakunnaksi. Toinen, ilkeämielisten keksimä selitys on, että seudun asukkaita on pidetty vähän yksinkertaisina, torvina, mutta sitä selitystä eivät torvelalaiset halua itse tunnustaa.
SIJAINTI
Alun perin Torvelan seurakunta on käsittänyt Säynätjärven länsipäässä sijaitsevan Nihtilän talon ympäristön sekä itäpäässä olevan Junton talon lähiseudun. Lännessä se on ulottunut Nihtilän takaisiin mökkeihin ja idässä vanhan Pihlajakosken tien tietämille. Pohjoisimmat Torvelan talot ovat olleet Kurkela ja Tylsälä eli Hauskanen. Etelässä seurakunta on rajoittunut Kallion ja Tuomaalan taloihin sekä Manulaan. Aikaa myöten seurakunta on hiukan laajentunut, etelässä Suoniemen talon tienoo on katsottu nykyisin kuuluvaksi Torvelaan, samoin idässä Mattilan talo ja muut talot nykyiseen valtatie 24:ään asti. Rajat ovat joustaneet sen mukaan, kuinka joku seurakuntalaiseksi itsensä tunteva on halunnut omalta kohdaltaan rajan kulkevan. Myös kesäasukkaat luetaan Torvelan seurakuntalaisiksi, näin muodoin länsiraja on liukunut Saaresjärven rantamaille.
VIRKANIMITYKSET
Kun Torvelasta on muotoutunut oma kuvitteellinen ”seurakuntansa” tai ”pitäjänsä”, sille on nimetty omat maalliset ja hengelliset virkamiehet. Ylintä valtaa käyttää maaherra eli pormestari, lisäksi virkamiehistöön kuuluvat piispa, rovasti, pastori, vallesmanni jne. Tärkeimmät virat on annettu seurakunnan syntyvaiheessa tietyille taloille. Virat ovat aluksi olleet elinikäisiä ja sitten siirtyneet perintönä talon myöhemmille asukkaille.
Seurakunta ja sen ensimmäiset virkanimitykset ovat alun perin syntyneet yli sata vuotta sitten, 1900- luvun alussa, kirkonkylän isäntien keskinäisen hupailun tuloksena. Perimätiedon mukaan isännät ovat istuneet iltaa yhdessä ja ”ottaneet kuppia”. Sopivassa mielentilassa he ovat alkaneet leikinpäin nimittää Säynätjärven tienoolla asuvia kirkonkylän talojen alustalaisia erilaisiin kunkin luonteenlaadulle sopiviin virkoihin.
Virkojen nimittäjäisistä tiedetään, että Leissalan isäntä agronomi Vainio ja naapurin Hovilan isäntä Joonas Hovila ovat olleet nimittäjistä kaikkein aktiivisimpia. Ensimmäiseksi nimettiin Torvelaan maaherra, johon virkaan Hovila asetti oman torpparinsa Kustaa Kallion. Virka kulki Kallion talossa siihen asti kunnes viimeinen talon asukas maaherra Paavo Sihto kuoli ja talo purettiin.
Leikinlaskuun on yhtynyt myöhemmin Torvelan omaa väkeä, ja virkoja on lisätty ajan mittaan sopivien tilaisuuksien tullen. Virkoja on perustettu 1900- luvun alkukymmenistä alkaen näihin päiviin asti, aina sopivan tilaisuuden tullen, ja silloin kun on löytynyt virkaan sopiva henkilö. Virkaan nimitetyn on pitänyt omata tiettyjä ominaisuuksia, esimerkiksi lukkarilla on oltava hyvä lauluääni ja suntion on pitänyt osata potkaista koira ulos kirkosta molemmilla jaloilla yhtä aikaa. Seurakunnan alkuaikoina väkijuomat ovat olleet nimitysten innoittajana, ja nimitykset ovat tapahtuneet spontaanisti, usein nimitettävän itsensä tietämättä. Sen vuoksi menneinä vuosikymmeninä kaikki nimitetyt virkamiehet eivät katsoneet nimitystään suopeasti, vaan ovat pitäneet sitä pilkkana -jota se perimältään on monesti ollutkin.
– Ote Veikko Mattilan puheesta yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa Salokummussa 2.7.2022