Tarinoita Torvelasta

Torvelan torviTARINOITA TORVELASTA

Vuosien ja vuosikymmenten saatossa Torvelassa on osattu nauraa itselle. Monenmoisista hauskoista sattumuksista Torvelan seurakunnan tiimoilta ja seurakuntalaisista on muistitietoa säilynyt meidän päiviimme asti. Osan todenperäisyydestä ei ole varmuutta, osa on siteeksi totta ja loput liioiteltua. Totta puhuen monessa tapauksessa on alkoholilla ollut osuutta asiaan. Klassinen kysymys Torvelassa kuuluu: Kuinka Torvelan kirkonkelloja soitetaan? Vastaus:

Tapuli kaadetaan ja sitten luukusta soitetaan. Myös haikeudella muistetaan, kuinka emäpitäjän nimismies Fagerholm kävi särkemässä Torvelan seurakunnan ehtoolliskalut, eli  Torvelan miesten viinapannun Sääksvuoren Viinahoilosta.

Nihtilän Kasperin, rovastin, edesottamuksista on useampia tarinoita. Hän hoiti antaumuksella virkaansa, tosin eksyen silloin tällöin ”pyhän hengen nostattamiseen” väkeviä nauttimalla. Kerran oli Nihtilässä hartaushetki, mutta Kasperi oli sattunut pahaksi onneksi liikaa tenuttelemaan, eikä emäntä huolinut häntä tilaisuuteen mukaan, vaan vei saunaan vannottaen pysymään siellä niin kauan kun pappi on talossa. Eihän Kasperi viihtynyt saunassa, vaan tuli pirttiin saaden papilta nuhteet. Kasperi sanoi: ”Minä olenkin sellanen rovasti että minä asun omassa talossani, sinä asut seurakunnan talossa”.

Torvelan isot isännät, Junton Jussi ja Nihtilän Kasperi olivat ainaisella sotajalalla. Talot kävivät jatkuvaa kilpaa vauraudestaan. 1920- luvulla, kun auto sivukylällä oli harvinaisuus, Nihtilään hankittiin sellainen. Eikä aikaakaan, niin myös Juntolle ostettiin auto. Juntto ja Nihtilä rakensivat molemmat taloonsa sähkövalon, Juntolla voimanlähteenä oli Patakosken voimalaitos ja Nihtilässä petroolikäyttöinen ns. delko-voima.

Isännät härnäsivät toisiaan lisäksi pienillä kujeilla. Kerran kieltolain aikaan Junton Jussi sai tietää, että Nihtilä on hakemassa Torvelaan pirtulastia. Jussi vihjaisi asiasta emäpitäjän vallesmannille Fagerholmille, joka pani pari miestä vahtimaan maantietä Kultalan luona. Pahaksi onneksi Nihtilä olikin saanut tietää, että häntä varten on tarkastus tulossa. Yöpimeällä Nihtilän Kasperi tulee hevosineen väijytyksen kohdalle. Vahtimiehet kysyvät: ”Onko Nihtilä?” Nihtilä vastaa: ”Ei ole Nihtilä”, ja jatkaa matkaa. Kasperi purkaa reestään pirtukanisterit piiloon Nihtilän tien varteen ja kiertää sivupolkuja takaisin tarkastajien luokse. Miehet kysyvät taas: ”Onko se Nihtilä?” Nihtilä vastaa: ”No nyt on Nihtilä, nyt on Nihtilä”. Reki tarkastettiin, mutta eihän reestä mitään laitonta löytynyt. Seuraavana aamuna Nihtilän Kasperi soitti Juntolle ja kutsui Jussin pirturyypylle.

TORVELAN SOTA

Junton ja Nihtilän välinen kilpailu kävi vihdoin 1920- luvulla niin kiivaaksi, että isäntien kesken syttyi laajalti emäpitäjässäkin tunnettu Torvelan sota. Sotaa käytiin talojen välisellä Säynätjärvellä. Tapahtumasta on sepitetty oma laulu, jota laulettiin Oolannin sodan sävelellä:

Ja se Torvelan sota oli kauhia,
hurraa, hurraa, hurraa!
Kun kolmella sadalla laivalla
seilas Junton Jussi Säynätjärven aalloilla,
sunfaraa, sunfaraa, sunfarallallallallaa,
hurraa, hurraa, hurraa!
Ja se oli sen Junton Jussin meininki,
hurraa, hurraa, hurraa!
Että ampua murskaks se västinki,
ja ottaa se nenä-Kasper vangiksi,
sunfaraa…..

Kun Junton Jussin tykit ne ampuivat,
hurraa, hurraa, hurraa!
niin Säynätjärven rannat ne raikuivat,
ja Vilteenin kakarat ne parkuivat,
sunfaraa….
Torvelassa laulettiin myös toista laulua, joka on ehkä hiukan myöhemmältä ajalta. Laulu mukailee Vöyrin marssia:
Torvelaan kun saavuttiin,            

tanssit pantiin heti toimeen.
Sitten mentiin katsomaan,
kuinka Junton Jussi voinee.
Hei Hauskas-Kasper,
Kurkelan Juonas,
Junton Jussi,
Tevan Tuomas,
Rukkivarvarit sun muut!

– Ote Veikko Mattilan puheesta yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa Salokummussa 2.7.2022

seers cmp badge